Heräsin sateen rummuttaessa peltikattoa klo neljä aamuyöllä. Voimakas sadekuuro rummutti peltikattoa siihen malliin, että uni ei enää tullut. Viime aikoina olen tuntenut, että vuorokaudessa ei ole tarpeeksi tunteja kaikelle sille, mitä haluaisin tehdä, joten ehkäpä tämä on vastaus tarpeeseeni. Kun herää muutaman tunnin aiemmin, aikaa tulee yllättäen lisää. Sen tehokkaasta käytöstä tosin ei ole takeita.

 

Viimeisin lukemani kirja on Deepak Chopran Salaisuuksien kirja. Tämä on kirja, mikä vaatii useamman lukukerran, niinkuin useammat muutkin elämäntaitokirjat vaativat. Kirjassa annetaan ohjeita aikaan suhtautumiseen mm. seuraavanlaisesti:

"Annan ajan avautua eteeni.

Pidän mielessäni, että aikaa on aina riittävästi.

Noudatan omaa rytmiäni.

En käytä aikaa vitkasteluun ja viivyttelyyn.

En pelkää sitä, mitä aika tuo tullessaan.

En kadu sitä, mitä aika toi menneisyydessä.

Lakkaan juoksemasta kilpaa kellon kanssa."

Lisäksi todetaan seuraavaa: "Ajan on tarkoitus avautua eteemme tarpeittemme ja halujemme mukaan. Se ryhtyy siihen vain, jos luovut päinvastaisesta uskomuksesta, että ohjakset ovat ajan käsissä"

Tämä on jotakin, mitä on mahdotonta käsittää järjellä, kun elää elämän ruuhkavuosia. Kirjassa ei oleteta sinun sisäistävän asiaa kerralla, vaan pyydetään lukijaa omaksuvan edes yksi näistä vakaista päätöksistä tänään. Itse yritän tänään sisäistää ajatuksen:"Pidän mielessäni, että aikaa on aina riittävästi." Olkoon se mottoni tälle päivälle ja tuleville viikoille, kunnes opin sen sisältämän viisauden. 

Sade tuntuu nyt tauonneen, mutta unikin on kadonnut, joten käytän aikani tämän "ylimääräisen" hereilläoloaikani lopputyöni kirjoittamiseen.