Olen viettänyt viikonlopun mökillä. Mukana ovat mieheni, nuorin poikani ja tietysti koira. Olen nauttinut kovasti syksyisestä kelistä. Sadekkaan ei ole haitannut tunnelmaa. Aika on mennyt uuneja lämmitellessä, saunoessa, joutsenia ihaillessa ja koiralle keppiä heitellessä. Mikäpä voisi olla sen mukavampaa?

Tänään pitäisi lähteä taas maihin täältä pieneltä alkeelliselta saarelta. Ottaa taas vastaan kaikki arkielämään kuuluva paine. Mietin miten sitä on aina niin vaikea kestää? Mitenhän sen asenteensa saisi muutettua niin, että kestäisi paremmin? Ehkäpä elämässäni on vain epäsuhtaa levon ja työn kanssa. Pitäisi enemmän luoda näitä hetkiä mökillä tai jossakin muualla luonnon helmassa, kun akut tuntuu näin latautuvan. Täällä on ollut myös aikaa kirjoittaa. Johtuu ehkä siitä, että ei ole niitä kotitöitä muistuttamassa ajan rajallisuudesta.

Uimaan en uskaltanut enää mennä. Olen arkajalka, myönnän. Mies ja poika kävivät uimassa, mutta nehän ui talvella avannossakin. Ovat ihan eri rotua...

Leppoisia ja rauhallisia hetkiä kaikille. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa....