On hieman erilainen lauantaiaamu. Lapsilla on liikuntapäivä, jolla he hankkivat yhden päivän lisää lomaa syysloma-aikaan. Nousin aikaisin ja keitin puuroa koko poppoolle. Nuorimmaiselle, joka on koko päivän ulkona, keitin kuumaa mehua termariin. Hieman ennen lähtöä kävi niin, että huomasimme termarin hajonneen kaapissa kesän aikana ja kaikki kuuma mehu oli vuotanut reppuun ja kastellut siellä olevat varavaatteet. Hienoa. No, ei muuta kuin kiireesti repun vaihtoon, uusia vaatteita tilalle ja uudet mehut toiseen termariin. Ehdimme juuri sopivasti, mutta eipä olisi ollut pahitteeksi tälläinen episodi aamutuimaan.

Olen nimennyt blogini kirjan mukaan, josta tehty elokuva teki minuun syvän vaikutuksen joskus kahdeksankymmentäluvulla, jolloin olin vielä nuori tyttö. En ole katsonut elokuvaa sen jälkeen, enkä ole lukenut Milan Kunderan kirjoittamaa kirjaakaan, mistä elämisen sietämätön keveys elokuva on tehty. Miksi ihmeessä sitten olen nimennyt blogini sen mukaan? Siitä yksinkertaisesti syystä, että lause elämisen sietämätön keveys on niin täydellinen. Mielessäni se kuvaa upeasti elämän ristiriitaisuutta (ainakin omassa elämässäni).

Itse ajattelen, että elämisen tulisi olla kevyttä ja se voisi olla sitä, mikäli osaisin suhtautua asioihin oikein, mutta jostakin syystä en näe keveyttä ( ja kauneutta), vaan raahaudun jonkin oman pääni tekemän sisäisen fiktion vallassa eteenpäin. Välillä vain näen välähdyksiä todellisesta maailmasta, jossa eläminen on kevyttä. Siksi että en tavoita todellista keveyttä, eläminen muuttuu sietämättömän kevyeksi. 

Milan Kundera kuvaa elämisen sietämätöntä keveyttä wikipedian mukaan näin:

Kunderan filosofian mukaan "oleminen" on "sietämättömän kevyttä". Tämä perustuu siihen, mitä kirjassa usein esiintyvä saksankielinen lause "Einmal ist keinmal" pyrkii selittämään. Lausahdus tarkoittaa sitä, ettei kerran tehty asia oikeastaan merkitse mitään, ja kun ihmisella on elettävänään vain yksi elämä, ei hänen teoillaan lopulta ole merkitystä tai painoarvoa. Samalla kun elämä siis on merkityksettömyydessään "kevyttä", ihminen ei kestä ajatusta oman elämänsä turhanpäiväisyydestä, mikä tekee elämästä sietämätöntä. 

Mielenkiintoinen näkemys tämäkin elämisen sietämättömästä keveydestä. Itse kuitenkin ajattelen, että jokaisen elämässä omilla teoilla on merkitystä. Enkä ole ihan varma siitäkään, onko meillä vain yksi elämä vai useampia.

Haluan itse suhtautua elämään positiivisesti, en liikaa korostaen omaa persoonaani, vaan jakaakseni elämisen surut ja ilot toisten kanssa. Ja vaikka meillä olisikin vain tämä yksi elämä, kannattaa tehdä siitä elämisen arvoinen, vaikka se ei aina niin keveältä tuntuisikaan.