Sunnuntaina alkanut flunssa jatkuu. Tänään saavat työpaikalla pärjätä ilman minua. Yö meni valvoessa ja nenää tyristäessä. Välillä myös päänsärky paholainen tahtoo häiritä. Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti. Kotona on hiljaista, nautin teetä ja minulla on mahdollisuus jaksamiseni mukaan kirjoittaa lopputyötäni.

Tosin koira käy välillä katsomassa syyllistävästi. Sen mielestä juuri nyt olisi hyvä tehdä pitkä lenkki, eikä maata sohvalla, sängyllä tai istua huopiin kääriintyneenä tietokoneen edessä. Olen selittänyt sille, että seuraava lenkki tapahtuu klo kolmetoista ensimmäisen lapsista saapuessa kotiin. Hän tuijoittaa yhä epäuskoisena. Joo-o aina ei saa mitä haluaa...

Viihdytin itseäni yöllä kirjan parissa. Aloin lukea uudelleen August Strindbergin palkkapiian poika teosta. Kirja on pokkariversio. Olen saanut sen vuosia sitten perhepäivähoitajalta, jonka luona olin työharjoittelussa. On mielenkiintoista lukea uudelleen kirjoja, jotka on unohtanut kirjahyllyyn pölyttymään vuosikausiksi. Olen vielä niin alkulehdillä, että en osaa juurikaan kommentoida teosta. Elämänkertana tarina tuntuu raadolliselta jo heti alkuunsa. Elämä oli kovaa tuohon aikaan ja niin se on useille yksilöille vieläkin, ehkä vähän eri lailla, mutta kuitenkin. 

Katsoin wikipediasta, mitä August Strindbergistä kirjoitetaan ja löysin uuden sanan. Kirjailijaa kutsutaan tekstissä misogyyninä, mikä tarkoittaa siis sitä, että hän oli naisvihaaja. Ei kuulosta kovin mukavalta mieheltä, mutta älykkyys kuitenkin oli ilmiömäistä. Aikamoinen lista suomennettuja teoksiakin on. Tässä linkki wikipediaan:http://fi.wikipedia.org/wiki/August_Strindberg

Mutta nyt on aika käydä lopputyön kimppuun lääkkeen ja teen voimin.