sunnuntai, 25. syyskuu 2011

Syksyistä mökkeilyä

Olen viettänyt viikonlopun mökillä. Mukana ovat mieheni, nuorin poikani ja tietysti koira. Olen nauttinut kovasti syksyisestä kelistä. Sadekkaan ei ole haitannut tunnelmaa. Aika on mennyt uuneja lämmitellessä, saunoessa, joutsenia ihaillessa ja koiralle keppiä heitellessä. Mikäpä voisi olla sen mukavampaa?

Tänään pitäisi lähteä taas maihin täältä pieneltä alkeelliselta saarelta. Ottaa taas vastaan kaikki arkielämään kuuluva paine. Mietin miten sitä on aina niin vaikea kestää? Mitenhän sen asenteensa saisi muutettua niin, että kestäisi paremmin? Ehkäpä elämässäni on vain epäsuhtaa levon ja työn kanssa. Pitäisi enemmän luoda näitä hetkiä mökillä tai jossakin muualla luonnon helmassa, kun akut tuntuu näin latautuvan. Täällä on ollut myös aikaa kirjoittaa. Johtuu ehkä siitä, että ei ole niitä kotitöitä muistuttamassa ajan rajallisuudesta.

Uimaan en uskaltanut enää mennä. Olen arkajalka, myönnän. Mies ja poika kävivät uimassa, mutta nehän ui talvella avannossakin. Ovat ihan eri rotua...

Leppoisia ja rauhallisia hetkiä kaikille. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa....

tiistai, 20. syyskuu 2011

Dalai-Laman neuvoja

 Sain eilen postista tilaamani kirjan. Kirjan nimi on Sydämeni neuvoja ja neuvot ovat hänen pyhyydeltään Dalai Lamalta. Kävin kuuntelemassa Dalai Lamaa Espoossa Barona Arenalla 20.8.2011. Olipa hieno tilaisuus. Ihmisiä oli hurjasti. Näkee että Dalai Lama on kunnioitettu suomessa. Siitä en välitä, että Suomi ei ota kantaa Tiibetin tilanteeseen. Tai itse asiassa ottaa, sillä kannanottohan sekin on, että ollaan hiljaa. Silloin Kiina saa siunauksen toimilleen Tiibetissä. Surullista. 

Mutta olin onnellinen, että sain itse matkustettua Espooseen ja nähtyä hänen pyhyytensä livenä. Voi olla, että toista tilaisuutta ei enää tule. Menetin kesän aikana kaksi rakasta ystävää ja se opetti minulle, että ei kannata loputtomiin hukata aikaa kaikenlaisen haluamansa asioiden suunnittelemiseen, vaan kannattaa toteuttaa unelmat mahdollisimman pikaisesti. Aikaa ei ole loputtomiin. En enää voi toteuttaa suunnitelmia, joita minulla oli poismenneiden ystävieni kanssa, mutta voin elää tästä lähtien eri tavalla. Heidän poismenonsa kasvatti minua ymmärtämään ajan rajallisuuden ja elämisen täyden kokemisen tärkeyden. 

Mutta takaisin kirjaan. Haluan jakaa kanssanne seuraavat neuvot, jotka Hänen Pyhyytensä on antanut ja jotka koskettivat minua tässä hetkessä erityisesti:

Ote on kohdasta: Niille jotka ovat onnettomia

Vaikka sairautenne olisi vaikea ja pitkällinen, löytyy varmasti keino, joka estää vaipumasta epätoivoon. Jos olette buddhalainen, sanokaa itsellenne:" Puhdistakoon tämä tauti minut menneistä pahoista teoistani! Tulkoot toisten tuskat minun tuskani päälle, jotta heidän kärsimyksensä helpottaisivat." Ajatelkaa myös niitä lukemattomia olentoja, jotka kärsivät meidän laillamme ja rukoilkaa, että oma kärsimyksenne lievittäisi heidän tuskiaan. Jos pelkäätte, että teillä ei ole voimaa ajatella näin, teitä auttaa tähän päämäärään yksinkertaisesti sen tosiasian tiedostaminen, että te ette ole yksin ja monet kaltaisenne ovat samassa tilanteessa. 

Jos olette kristitty ja uskotte Jumalaan joka on luonut maailman, lohduttakaa itseänne ajattelemalla näin: "En tahtoisi tätä kärsimystä, mutta sillä on varmasti syynsä, koska rakkauden Jumala on antanut minulle tämän elämän:"

Jos ette ole uskonnollinen, ajatelkaa, että teidän kohtaamanne kärsimys, olipa se miten hirveä tahansa on tarkoitettu juuri teille. Vaikka ette uskoisi mihinkään, koittakaa kuvitella, että kipeän kohtanne päällä on valo, joka sulautuu kipuunne ja imee sen itseensä: saatte nähdä, että tämä lievittää tuskaa.

Minusta on hienoa, että buddhalainen munkki osaa ajatella näin monimuotoisesti eri uskontojen ja uskonnottomien ihmisten kärsimystä ja sen lievittämistapoja niin, että henkilön oma vakaumus otetaan huomioon. Ilman käännyttämistä, tai oikeassa olemisen pakkoa.

Olen vaikuttunut ja iloinen siitä, että olen löytänyt Hänen Pyhyytensä opetukset ja saanut oppia buddhalaisuudesta. Paljon on vielä opittavaa. Toivottavasti on aikaakin.

 

maanantai, 12. syyskuu 2011

Tautista päivää

 Sunnuntaina alkanut flunssa jatkuu. Tänään saavat työpaikalla pärjätä ilman minua. Yö meni valvoessa ja nenää tyristäessä. Välillä myös päänsärky paholainen tahtoo häiritä. Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti. Kotona on hiljaista, nautin teetä ja minulla on mahdollisuus jaksamiseni mukaan kirjoittaa lopputyötäni.

Tosin koira käy välillä katsomassa syyllistävästi. Sen mielestä juuri nyt olisi hyvä tehdä pitkä lenkki, eikä maata sohvalla, sängyllä tai istua huopiin kääriintyneenä tietokoneen edessä. Olen selittänyt sille, että seuraava lenkki tapahtuu klo kolmetoista ensimmäisen lapsista saapuessa kotiin. Hän tuijoittaa yhä epäuskoisena. Joo-o aina ei saa mitä haluaa...

Viihdytin itseäni yöllä kirjan parissa. Aloin lukea uudelleen August Strindbergin palkkapiian poika teosta. Kirja on pokkariversio. Olen saanut sen vuosia sitten perhepäivähoitajalta, jonka luona olin työharjoittelussa. On mielenkiintoista lukea uudelleen kirjoja, jotka on unohtanut kirjahyllyyn pölyttymään vuosikausiksi. Olen vielä niin alkulehdillä, että en osaa juurikaan kommentoida teosta. Elämänkertana tarina tuntuu raadolliselta jo heti alkuunsa. Elämä oli kovaa tuohon aikaan ja niin se on useille yksilöille vieläkin, ehkä vähän eri lailla, mutta kuitenkin. 

Katsoin wikipediasta, mitä August Strindbergistä kirjoitetaan ja löysin uuden sanan. Kirjailijaa kutsutaan tekstissä misogyyninä, mikä tarkoittaa siis sitä, että hän oli naisvihaaja. Ei kuulosta kovin mukavalta mieheltä, mutta älykkyys kuitenkin oli ilmiömäistä. Aikamoinen lista suomennettuja teoksiakin on. Tässä linkki wikipediaan:http://fi.wikipedia.org/wiki/August_Strindberg

Mutta nyt on aika käydä lopputyön kimppuun lääkkeen ja teen voimin.

lauantai, 10. syyskuu 2011

Sietämättömän "kevyttä"

 On hieman erilainen lauantaiaamu. Lapsilla on liikuntapäivä, jolla he hankkivat yhden päivän lisää lomaa syysloma-aikaan. Nousin aikaisin ja keitin puuroa koko poppoolle. Nuorimmaiselle, joka on koko päivän ulkona, keitin kuumaa mehua termariin. Hieman ennen lähtöä kävi niin, että huomasimme termarin hajonneen kaapissa kesän aikana ja kaikki kuuma mehu oli vuotanut reppuun ja kastellut siellä olevat varavaatteet. Hienoa. No, ei muuta kuin kiireesti repun vaihtoon, uusia vaatteita tilalle ja uudet mehut toiseen termariin. Ehdimme juuri sopivasti, mutta eipä olisi ollut pahitteeksi tälläinen episodi aamutuimaan.

Olen nimennyt blogini kirjan mukaan, josta tehty elokuva teki minuun syvän vaikutuksen joskus kahdeksankymmentäluvulla, jolloin olin vielä nuori tyttö. En ole katsonut elokuvaa sen jälkeen, enkä ole lukenut Milan Kunderan kirjoittamaa kirjaakaan, mistä elämisen sietämätön keveys elokuva on tehty. Miksi ihmeessä sitten olen nimennyt blogini sen mukaan? Siitä yksinkertaisesti syystä, että lause elämisen sietämätön keveys on niin täydellinen. Mielessäni se kuvaa upeasti elämän ristiriitaisuutta (ainakin omassa elämässäni).

Itse ajattelen, että elämisen tulisi olla kevyttä ja se voisi olla sitä, mikäli osaisin suhtautua asioihin oikein, mutta jostakin syystä en näe keveyttä ( ja kauneutta), vaan raahaudun jonkin oman pääni tekemän sisäisen fiktion vallassa eteenpäin. Välillä vain näen välähdyksiä todellisesta maailmasta, jossa eläminen on kevyttä. Siksi että en tavoita todellista keveyttä, eläminen muuttuu sietämättömän kevyeksi. 

Milan Kundera kuvaa elämisen sietämätöntä keveyttä wikipedian mukaan näin:

Kunderan filosofian mukaan "oleminen" on "sietämättömän kevyttä". Tämä perustuu siihen, mitä kirjassa usein esiintyvä saksankielinen lause "Einmal ist keinmal" pyrkii selittämään. Lausahdus tarkoittaa sitä, ettei kerran tehty asia oikeastaan merkitse mitään, ja kun ihmisella on elettävänään vain yksi elämä, ei hänen teoillaan lopulta ole merkitystä tai painoarvoa. Samalla kun elämä siis on merkityksettömyydessään "kevyttä", ihminen ei kestä ajatusta oman elämänsä turhanpäiväisyydestä, mikä tekee elämästä sietämätöntä. 

Mielenkiintoinen näkemys tämäkin elämisen sietämättömästä keveydestä. Itse kuitenkin ajattelen, että jokaisen elämässä omilla teoilla on merkitystä. Enkä ole ihan varma siitäkään, onko meillä vain yksi elämä vai useampia.

Haluan itse suhtautua elämään positiivisesti, en liikaa korostaen omaa persoonaani, vaan jakaakseni elämisen surut ja ilot toisten kanssa. Ja vaikka meillä olisikin vain tämä yksi elämä, kannattaa tehdä siitä elämisen arvoinen, vaikka se ei aina niin keveältä tuntuisikaan.

 

keskiviikko, 31. elokuu 2011

Aamuyöllä ajateltua

 Heräsin sateen rummuttaessa peltikattoa klo neljä aamuyöllä. Voimakas sadekuuro rummutti peltikattoa siihen malliin, että uni ei enää tullut. Viime aikoina olen tuntenut, että vuorokaudessa ei ole tarpeeksi tunteja kaikelle sille, mitä haluaisin tehdä, joten ehkäpä tämä on vastaus tarpeeseeni. Kun herää muutaman tunnin aiemmin, aikaa tulee yllättäen lisää. Sen tehokkaasta käytöstä tosin ei ole takeita.

 

Viimeisin lukemani kirja on Deepak Chopran Salaisuuksien kirja. Tämä on kirja, mikä vaatii useamman lukukerran, niinkuin useammat muutkin elämäntaitokirjat vaativat. Kirjassa annetaan ohjeita aikaan suhtautumiseen mm. seuraavanlaisesti:

"Annan ajan avautua eteeni.

Pidän mielessäni, että aikaa on aina riittävästi.

Noudatan omaa rytmiäni.

En käytä aikaa vitkasteluun ja viivyttelyyn.

En pelkää sitä, mitä aika tuo tullessaan.

En kadu sitä, mitä aika toi menneisyydessä.

Lakkaan juoksemasta kilpaa kellon kanssa."

Lisäksi todetaan seuraavaa: "Ajan on tarkoitus avautua eteemme tarpeittemme ja halujemme mukaan. Se ryhtyy siihen vain, jos luovut päinvastaisesta uskomuksesta, että ohjakset ovat ajan käsissä"

Tämä on jotakin, mitä on mahdotonta käsittää järjellä, kun elää elämän ruuhkavuosia. Kirjassa ei oleteta sinun sisäistävän asiaa kerralla, vaan pyydetään lukijaa omaksuvan edes yksi näistä vakaista päätöksistä tänään. Itse yritän tänään sisäistää ajatuksen:"Pidän mielessäni, että aikaa on aina riittävästi." Olkoon se mottoni tälle päivälle ja tuleville viikoille, kunnes opin sen sisältämän viisauden. 

Sade tuntuu nyt tauonneen, mutta unikin on kadonnut, joten käytän aikani tämän "ylimääräisen" hereilläoloaikani lopputyöni kirjoittamiseen.