Sain eilen postista tilaamani kirjan. Kirjan nimi on Sydämeni neuvoja ja neuvot ovat hänen pyhyydeltään Dalai Lamalta. Kävin kuuntelemassa Dalai Lamaa Espoossa Barona Arenalla 20.8.2011. Olipa hieno tilaisuus. Ihmisiä oli hurjasti. Näkee että Dalai Lama on kunnioitettu suomessa. Siitä en välitä, että Suomi ei ota kantaa Tiibetin tilanteeseen. Tai itse asiassa ottaa, sillä kannanottohan sekin on, että ollaan hiljaa. Silloin Kiina saa siunauksen toimilleen Tiibetissä. Surullista. 

Mutta olin onnellinen, että sain itse matkustettua Espooseen ja nähtyä hänen pyhyytensä livenä. Voi olla, että toista tilaisuutta ei enää tule. Menetin kesän aikana kaksi rakasta ystävää ja se opetti minulle, että ei kannata loputtomiin hukata aikaa kaikenlaisen haluamansa asioiden suunnittelemiseen, vaan kannattaa toteuttaa unelmat mahdollisimman pikaisesti. Aikaa ei ole loputtomiin. En enää voi toteuttaa suunnitelmia, joita minulla oli poismenneiden ystävieni kanssa, mutta voin elää tästä lähtien eri tavalla. Heidän poismenonsa kasvatti minua ymmärtämään ajan rajallisuuden ja elämisen täyden kokemisen tärkeyden. 

Mutta takaisin kirjaan. Haluan jakaa kanssanne seuraavat neuvot, jotka Hänen Pyhyytensä on antanut ja jotka koskettivat minua tässä hetkessä erityisesti:

Ote on kohdasta: Niille jotka ovat onnettomia

Vaikka sairautenne olisi vaikea ja pitkällinen, löytyy varmasti keino, joka estää vaipumasta epätoivoon. Jos olette buddhalainen, sanokaa itsellenne:" Puhdistakoon tämä tauti minut menneistä pahoista teoistani! Tulkoot toisten tuskat minun tuskani päälle, jotta heidän kärsimyksensä helpottaisivat." Ajatelkaa myös niitä lukemattomia olentoja, jotka kärsivät meidän laillamme ja rukoilkaa, että oma kärsimyksenne lievittäisi heidän tuskiaan. Jos pelkäätte, että teillä ei ole voimaa ajatella näin, teitä auttaa tähän päämäärään yksinkertaisesti sen tosiasian tiedostaminen, että te ette ole yksin ja monet kaltaisenne ovat samassa tilanteessa. 

Jos olette kristitty ja uskotte Jumalaan joka on luonut maailman, lohduttakaa itseänne ajattelemalla näin: "En tahtoisi tätä kärsimystä, mutta sillä on varmasti syynsä, koska rakkauden Jumala on antanut minulle tämän elämän:"

Jos ette ole uskonnollinen, ajatelkaa, että teidän kohtaamanne kärsimys, olipa se miten hirveä tahansa on tarkoitettu juuri teille. Vaikka ette uskoisi mihinkään, koittakaa kuvitella, että kipeän kohtanne päällä on valo, joka sulautuu kipuunne ja imee sen itseensä: saatte nähdä, että tämä lievittää tuskaa.

Minusta on hienoa, että buddhalainen munkki osaa ajatella näin monimuotoisesti eri uskontojen ja uskonnottomien ihmisten kärsimystä ja sen lievittämistapoja niin, että henkilön oma vakaumus otetaan huomioon. Ilman käännyttämistä, tai oikeassa olemisen pakkoa.

Olen vaikuttunut ja iloinen siitä, että olen löytänyt Hänen Pyhyytensä opetukset ja saanut oppia buddhalaisuudesta. Paljon on vielä opittavaa. Toivottavasti on aikaakin.